Talviliikenteen turvallisuus on monen tekijän summa – myös liukkaudentorjunta kaipaa kokonaisarviointia

Liukkauden torjunta talviliikenteessä on monivaiheinen kokonaisuus, jossa ei ole yhtä ainoaa oikeaa ratkaisua. Renkaiden valinta, katujen kunnossapito ja liukkaudentorjuntamenetelmät muodostavat yhdessä sen, kuinka turvallista ja kestävää talviaikainen liikkuminen on – niin ihmisille, ajoneuvoille kuin ympäristöllekin.

Yksi tehokkaimmista liukkaudentorjuntakeinoista on kemiallinen suolaus, kuten kalsiumkloridin ja muiden tiesuolojen käyttö. Vaikka suolat parantavat ajokelin nopeasti, niiden ympäristö- ja terveyshaitat ovat herättäneet aiheellista huolta.

Valtuutettu Otto Meri nosti aloitteessaan esiin suolan vaikutukset erityisesti lemmikkieläimiin. Aloitetta ovat tukeneet Hesy ja Kennelliitto (Valtuustoaloite: “Kalsiumkloridin käytöstä luovuttava Helsingissä” (diaarissa HEL 2024‑007949))

Tiesuolojen tiedetään vahingoittavan kasvillisuutta, vesieliöitä, pohjavesiä ja rakenteita – mutta onko niiden kasvavan käytön vaikutuksia arvioitu riittävästi?

Talviliikenteen turvallisuuden ja ympäristön hyvinvoinnin välillä tarvitaan tasapainoa ja yhteispeliä. Yksittäisten keinojen, kuten nastarengaskiellon tai suolan käytön, tarkastelu erillään ei anna oikeaa kuvaa – tarvitaan kokonaisvaltaisempaa otetta, jossa turvallisuus, ympäristövaikutukset ja ihmisten arjen tarpeet huomioidaan yhdessä.